Klikkaa kuvaa

Todistavatko Kosmoksen ensimmäiset 80 vuotta tyylilleen uskollisen kestävyydestä - vai kuvaako näitä vaiheita paremmin vanha sanonta muutoksen pysyvyydestä?

Sillä ajassa ovat eläneet niin atmosfääri, asiakaskunta kuin ruoka- ja juomatottumuksetkin.

Kun Yrjö Teodor Lindfors vuonna 1924 perusti Kosmos ruokasalit Vladimirinkadulle vallitsi Suomessa kieltolaki. Moderni ja tasokas mutta silti kohtuuhintainen ruokaravintola sai suuren suosion etenkin ylioppilaiden parissa.
Ajan henkeen kuului hygienian suuri arvostus, mitä ilmensivät muun muassa salin kaakelilattia sekä marmoriset pöytälevyt, jotka oli helppo pitää puhtaina. Vuosikymmenten saatossa ovat pöytäliinat, kokolattiamatto, kattokruunujen varjostimet ja kukkalaatikot tuoneet interiööriin oman lisänsä, mutta pääpiirteissään ruokasalin sisustus on säilynyt alkuvuosien asussa, jonka loivat arkkitehtiylioppilas Arvo Aalto, huonekalusuunnittelija Einari Kyöstilä ja helleenisaiheiset looshien päädyt veistänyt Eino Räsänen.

Klikkaa kuvia - näet ne suurempana

Vuosikymmenen vaihteen maailmanlaajuisen laman hellittyä alkoi uusi aika, jolloin Vladimirinkatu vakiintui Kalevankaduksi, Lindfors suomennettiin Hepolammeksi, ja kieltolaki kumoutui vuonna 1932. Kasvavan hyvinvoinnin myötä ravintolan kansoittivat liikemiehet, juristit, taiteilijat, virkamiehet ja jopa virkanaiset.

Rouva Aino Hepolampi asettui liikkeen johtoon. Talvisodan myötä loppui ensin kahvi, sitten olut ja ruokatarjoilu sinnitteli säännöstelyn varassa elintarvikekuponkeineen ja grammalleen laskettuine annoksineen. Jatkosodan lopun jo häämöttäessä 1944 ravintolanpito keskeytyi tyystin kun Kosmos pakkovuokrattiin Saksan armeijan käyttöön ruokalaksi.

Rauhan jälkeen lounaita syötiin ryyppyjen ryydittämänä, punssin ja konjakkien jälkeen jatkettiin ajalle leimallisilla grogeilla. Alkon moralistisesti värittyneessä kamppailussa alkoholinkulutuksen hillitsemiseksi ja ravintola-anniskelun rajoittamiseksi Kosmoskin sai vakavia nuhteita myynnin väkijuomavaltaisuudesta.
Ruokalistalla vakiosuosikkeina pysytelleet vasikanseläke Oscar, porsaankyljys Robert, käristetty lohi ja tartarkastike saivat pikkuhiljaa rinnalleen uusia kansainvälisiä tulokkaita kuten paella, chop suey sekä canneloni.

Klikkaa kuvia - näet ne suurempana

Tänään keittiömme tavoittelee pääkaupunkimme ominta kulinaarista kulttuuria, "helsinkiläistä keittiötä", jonka taustalla elävät vahvimmin venäläiset, ranskalaiset ja ruotsalaiset vaikutteet sekä näiden yhdistäminen suomalaiseen nykyaikaistettuun ruokaperinteeseen ja kotimaisiin raaka-aineisiin. Paistetuista silakoista blineihin ja siianmätiin, kateenkorvasalaatista poroon ja kuusenkerkkäkastikkeeseen - nämä helsinkiläiset herkut osuvat myös kansainväliseen makuun.

Asiakaskuntaan olivat 1950-luvulla liittyneet läheisten lehtitalojen toimittajat sekä kuvataiteilijat, 60-luvulla Kosmoksen valtasivat kirjailijat ja vasemmistoradikaalit. "Paremmat" kirjailijat joivat konjakkia muiden siirtyessä viiniin. Kosmoksesta tuli kulttuurikapakka. Tällöin myös tehtiin ensimmäiset taidehankinnat saliin.

Boheemitaiteilijana tunnetun "Pikku-Olli" Martikaisen öljymaalaukset ovat ajan mittaan antaneet tilaa muun muassa Juhani Harrin Lumikuningattarelle, Alvar Gullichsenin Kosmo -bonkille ja Martti Aihan Maisema -veistokselle.
Eteiseen on kotiutunut Olli Pajulahden Flavus ja eriöihin Sirkku Ala-Harjan äänitaideteos Tropiikin linnut.

Vuonna 2001 täysin uudistetun eteistilan suunnitteli Stefan Lindfors, salin sisustuksen varovaisia uudistuksia on puolestaan valvonut Kaisa Blomstedt. Ravintolayleisön viihdyttäminen orkesterinsoitolla jäi 1930-luvulle, sen jälkeen Kosmos on mielletty keskustelulle ja puheelle omistetuksi vapaaksi äänitilaksi.

Nykyajan ja historian, uudistusten ja vanhan kunnioittamisen ristivedossa ajattomimpana osana Kosmosta on ehkä säilynyt Yrjö Hepolammen alkuperäinen, avarakatseisen mutkaton liike-idea: kolmanteen polveen ehtineessä perheyrityksessämme palvelemme edelleen tasapuolisesti rikkaita ja köyhiä, sivistyneistöä ja tavallista kansaa.